Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

   DIDGERIDOO-PAJA

        Didgeridoon historiaa

Didgeridoo on Australialainen puhallinsoitin. Sanotaan, että se olisi vanhin puhallinsoitin maapallollamme.

Didgeridoo (tai didjeridu) on erikoislaatuinen Australialainen aboriginaalien puhallinsoitin. Sitä kuvataan joskus luonnon puutrumpetiksi. Soittimen ääni on erikoinen tasainen pörinä, johon lisätään nyansseja ja efektejä eri soittotekniikoilla.

Pohjois-Australian aboriginaaleilla on tälle soittimelle useita nimiä, joista yirdaki on tunnetuimpia länsimaissa. Yirdaki (tai yidaki)

Didgeridoo on yleensä sylinterin tai kartion muotoinen putki, jolla on pituutta 1-2 metriä. Yleisin pituus on lähellä 1,5 metriä. Yleistäen sävelkorkeus on sitä matalampi mitä pidempi soitin on. Suosituimpia perinteisessä aboriginaalimusiikissa ovat sävelet D:stä F#:een. Didgeridoon perussävelkorkeus on kaksi oktaavia vastaavaa pianon keskisävelkorkeutta alempana (esimerkiksi C on 2 oktaavia keski-C:n alapuolella).

Didgeridoon iästä ei ole olemassa tarkkaa tietoa, mutta yleisen käsityksen mukaan se on maailman vanhin puhallinsoitin. Arkeologiset luolamaalausten tutkimukset Pohjois-Australiassa osoittavat, että Kakadun alueen aboriginaalit ovat käyttäneet didgeridoota 1 500 vuoden ajan. Nykyisin didgeridoot valmistetaan yleensä puusta, mutta luolamaalausten perusteella on arveltu varhaisimpien soitinten olleen bambua.

Didgeridoo syntyy termiittien muovaamana, ne syövät puun sisältä ontoksi, jonka jälkeen ihminen puhdistaa puun sisältä ja käsittelee sen pinnalta erilaisin tekniikoin. Jotkut maalaavat niihin maalauksia tai polttavat kuvioita eläimistä ym.  Puu voidaan myös jättää omaan pintakuvioonsa. Puu on erittäin kovaa eukalyptusta, jolloin soitin soi puhtaasti.

Valmistus ja soitto

Aitoja aboriginaali-didgeriduita tuotetaan perinteitä vaalivissa yhteisöissä Pohjois-Australiassa. Tyypillisimmät materiaalit ovat kovat puulajit, erityisesti alueelle tyypilliset eri eykalyptus, joita termiitit kovertavat ontoiksi. Myös bambua käytetään. Eukalyptuspuusta käytetään yleensä runko, mutta joskus myös oksia. Aboriginaali-käsityöläiset käyttävät paljon aikaa etsiessään sopivaa puuta didgeridoon valmistukseen. Vaikeinta on löytää puu, jossa termiittien syömä onkalo on sopivan kokoinen. Jos onkalo on liian suuri tai liian pieni, ei soittimen laatu ole riittävän hyvä. Taitava soitinvalmistaja löytää sopivan puun äänen perusteella koputtamalla runkoa. Sopivuus varmistetaan vielä soittamalla juuri kaadettua runkoa.

Kun sopiva puu on löydetty ja kaadettu, siitä sahataan talteen didgeridooksi kelpaava osa. Puusta poistetaan kaarna veitsellä, ja päät siistitään. Soittimen voi maalata tai jättää käsittelemättä. Joskus suukappaleeksi tarkoitetun pään ympärille lisätään kerros mehiläisvahaa parantamaan soittomukavuutta ja ilmatiiviyttä. Mehiläisvahan käyttö on yleisempää massatuotetuissa didgeriduissa, alkuperäiset yleensä soivat helposti ilmankin. Hyväksi havaittu ja kestävämpi vaihtoehto on myös sorvata puusta sopivankokoinen suukappale.

Joskus didgeridoon valmistamiseen käytetään muoviputkia. Ne ovat halpoja ja kevyitä, ja ne voidaan helposti virittää halutulle sävelkorkeudelle. Tällaisen soittimen äänenlaatu ja soitettavuus eivät vastaa alkuperäisiä soittimia, mutta ne ovat hyviä soiton opetteluun. Tosin huippusoittajatkin käyttävät muoviputkia muun muassa levytyksissä pienen massan takia, jolloin rytmityksistä tulee tarkempia ja nopeampia.

Didgeridoota soitetaan värisyttämällä huulia suukappaletta vasten tasaisen huminan tuottamiseksi käyttäen samalla erityistä kiertoilmahengitystä. Tekniikka vaatii samanaikaista sisäänhengitystä nenän kautta ja uloshengitystä suun kautta käyttäen kieltä ja poskia. Kieli sulkee kurkunpään ja eristää suuhun (poskiin) jääneen ilman, jolloin voidaan hengittää sisään nenän kautta ilman että ilma kulkeutuu suuhun. Tekniikka mahdollistaa jopa tuntien yhtäjaksoisen soiton. Oikean opetuksen alaisena kiertohengityksen voi oppia noin 15 minuutissa.

Valmistus ja soittoAitoja aboriginaali-didgeriduita tuotetaan perinteitä vaalivissa yhteisöissä Pohjois-Australiassa. Tyypillisimmät materiaalit ovat kovat puulajit, erityisesti alueelle tyypilliset eri vertavat ontoiksi. Myös bambua käytetään. Eukalyptuspuusta käytetään yleensä runko, mutta joskus myös oksia. Aboriginaalikäsityöläiset käyttävät paljon aikaa etsiessään sopivaa puuta didgeridoon valmistukseen. Vaikeinta on löytää puu, jossa termiittien syömä onkalo on sopivan kokoinen. Jos onkalo on liian suuri tai liian pieni, ei soittimen laatu ole riittävän hyvä. Taitava soitinvalmistaja löytää sopivan puun äänen perusteella koputtamalla runkoa. Sopivuus varmistetaan vielä soittamalla juuri kaadettua runkoaKun sopiva puu on löydetty ja kaadettu, siitä sahataan talteen didgeridooksi kelpaava osa. Puusta poistetaan kaarna veitsellä, ja päät siistitään. Soittimen voi maalata tai jättää käsittelemättä. Joskus suukappaleeksi tarkoitetun pään ympärille lisätään kerros mehiläisvahaa parantamaan soittomukavuutta ja ilmatiiviyttä. Mehiläisvahan käyttö on yleisempää massatuotetuissa didgeriduissa, alkuperäiset yleensä soivat helposti ilmankin. Hyväksi havaittu ja kestävämpi vaihtoehto on myös sorvata puusta sopivankokoinen suukappale.Joskus didgeridoon valmistamiseen käytetäänuoviputkia. Ne ovat halpoja hankkia, kevyitä, ja ne voidaan helposti virittää halutulle sävelkorkeudelle. Tällaisen soittimen äänenlaatu ja soitettavuus eivät vastaa alkuperäisiä soittimia, mutta ne ovat hyviäsoiton opetteluun. Tosin huippusoittajatkin käyttävät muoviputkia muun muassa levytyksissä pienen massan takia, jolloin rytmityksistä tu

Valmistus ja soittAitoja aboriginaali-didgeriduita tuotetaan perinteitä vaalivissa yhteisöissä Pohjois-Australiassa. Tyypillisimmät materiaalit ovat kovat puulajit, erityisesti alueelle tyypilliset eri rtavat ontoiksi. Myös bambua käytetään. Eukalyptuspuusta käytetään yleensä runko, mutta joskus myös oksia. Aboriginaalikäsityöläiset käyttävät paljon aikaa etsiessään sopivaa puuta didgeridoon valmistukseen. Vaikeinta on löytää puu, jossa termiittien syömä onkalo on sopivan kokoinen. Jos onkalo on liian suuri tai liian pieni, ei soittimen laatu ole riittävän hyvä. Taitava soitinvalmistaja löytää sopivan puun äänen perusteella koputtamalla runkoa. Sopivuus varmistetaan vielä soittamalla juuri kaadettua runkoa.

 

 

©2017 DIDGERIDOO-PAJA - suntuubi.com